Tekstit

Viimeisin blogikirjoitus

Kaksi astiaa

Kuva
Tänään lippu liehuu tangossa Minna Canthin syntymäpäivän muistoksi ja tasa-arvon puolesta. Minna Canthin ajatukset ja mielipiteet ovat aina kolahtaneet minuun. Liekö osasyynä asiaan sama nimisyytemme... Ehkä kuitenkin enemmän vaikutusta on tehnyt hänen mm. uraanuurtava vaikuttamisensa naisten ja tyttöjen aseman edistämiseksi.  Kun aikoinani mietin tämän blogini aloittamista, oli merkittävin syyni siihen se, että halusin antaa äänen naisen ja tytön näkökulmasta, niistä lähtökohdista, mistä itse olen ponnistanut yhteiskunnan jäseneksi. Kun tarinoitani lukee voi kuulla naisen ja pienen tytön äänen, jonka elämä ei ole ollut aina vain ruusuilla tanssimista. Syntyessäni 1970- luvulla tytön ääni saatettiin vaientaa hyvin ikävillä tavoilla. Nämä lapsuuden ja nuoruuden raskaat kokemukset, kuten fyysisen ja henkisen väkivallan, seksuaalisen hyväksikäytön ja kunnioituksen puutteen jäljet, ovat kuin tatuoituna monissa meissä aina pitkälle aikuisuuteemme asti, joskus jopa loppuelämämme ajan. Vaikka

Herätys!

Kuva
Muistatko sen telkkarista tulleen videopeliohjelman, jossa Hugo-peikko valloitti yhdeksänkymmentä luvun lapset. Kun peli ei mennyt ihan putkeen Hugo koputti ruutua ja tokaisi: ”Herää pahvi!”. Viimeisten parin vuoden aikana on itselläni ollut usein sellainen fiilis, että olisi tehnyt mieli koputella monenkin tahon oveen ja tokaista tuo sama tokaisu, ”Herää pahvi!”. Tuntuu niin usein, kun ihmisten kanssa juttelee, että monet ihmiset ja tahot ovat menettäneet maalaisjärkensä ja jos ollaan erilinjoilla asioista, niin helposti teilataan se vastavirtaan uiva, eikä teon seurauksista välitetä.  Eniten tämä teilaus vihastuttaa ja surettaa erityisesti silloin, kun tällaista toimintaa näkee ja kuulee kristittyjen parissa. Olen viime aikoina miettinyt sitä aikaa, jolloin Jeesus eli ja vaikutti maailmassamme. Mies kulki ryhmänsä kanssa pitkin maita ja mantuja. Söi missä söi, nukkui missä nukkui ja hengaili hiukan epämääräisten porukoiden parissa palvellen ja auttaen ihmisiä. Ja sitten kun lähti ta

Pyhäkoulutäti

Kuva
Minuun on jäänyt monenlaisia jälkiä elämän varrelta. Kaikki jäljet eivät ole kauniita ja toivottuja mutta on myös jälkiä, jotka ovat hoitaneet minua sieluani myöten ja ne jäljet olen halunnut tallentaa sydämeeni. Toisinaan nämä kauniit jäljet nousevat pintaan juuri silloin, kun niitä eniten tarvitsen ja hoitavat yhä edelleenkin kipeitä kohtia minussa.  Yksi tällainen on pyhäkoulutädin jättämä jälki minuun. Olin tuolloin 5- vuotias pikkulikka. Asuin äitini kanssa kerrostaloalueella ja usein meitä talojen lapsia oli lauma ulkona leikkimässä ja sunnuntaisin kokoonnuttiin kerhohuoneen ovelle odottamaan, niin kovasti kaivattua kaakaopyhäkoulun alkua. Tarinani ei kerro sitä, kuinka monen muun lapsen elämä tuolloin oli sementtiseinien sisällä samanlaista kuin minun. Elämä alkoholisti äidin kanssa oli hyvin kaaottista ja turvatonta. Useana yönä jouduin menemään nukkumaan ilman päivän ateriaa. Siksi sunnuntain pyhäkoulusta oli tullut minulle kovin tärkeä hetki, eikä ainoastaan tarjolla olevan k

Hullut ja Hurskaat

Kuva
Olen elämässäni törmännyt liian usein ihmisiin, joiden kristillisyys on sekoitus hulluutta ja hurskautta. Nämä ihmiset ovat menettäneet maalaisjärkensä ja he uskottelevat muille, ehkä eniten kuitenkin itselleen, että heillä on erityinen suhde Jumalaan, eikä näin ollen heitä kosketa kuolevaisten lait. Voi olla, että sinäkin olet törmännyt heihin?  Heillä on taito lyödä Raamatulla ja he pitävät kovaa ääntä tuomitessaan muita heidän synneistään. Saattaa olla, että heidän hurskauteensa sekoittuu myös oma ripaus hulluutta. En tarkoita Jumalan hulluutta, josta myös Raamatussa puhutaan, vaan ihan ihmisen omaa hulluutta. Kenties omassa elämässä, on ollut tai on, traumaattisia kokemuksia, hylkäämisiä, omia pahoja tekoja ja sanoja, mielensairautta tai jotain mitä ei halua tuoda päivänvaloon itsestään. Ehkä siksi on kokenut helpommaksi osoitella muiden virheitä ja tuomita heitä helvettiin. Nämä ihmiset tekevät näin toimiessaan hyvin pahaa jälkeä. Saattaa olla, etteivät he itse hulluudeltaan ja

Kolikon toinen puoli

Kuva
Elämä ei aina ole sitä miltä se näyttäytyy toisille ihmisille ulospäin. On myös niin, että toiset ihmiset ovat taitavampia kuin toiset peittelemään ja salaamaan asioita ja toimintojaan, kuin toiset. Usein vain ne lähimmät saavat tuta siitä kolikkomme toisesta puolesta ja lapset joutuvat usein peittelemään ja salaamaan vanhempiensa tekoja. Monet kantavat sielussaan raskaita asioita ja tapahtumia, puhumattomia, vaiettuja salaisuuksia ja asioita, jotka eivät aina päivänvaloa kestä.  Vanhemmilla on suuri valta vaikuttaa siihen miten uskollisia salaisuuksien kantajia heidän lapsistaan tulee. Usein vallan vaikuttamisen apuna käytetään uhkailua, henkistä, fyysistä, hengellistä ja seksuaalista väkivaltaa ja toisinaan myös lahjontaa. Meidän perheessä toimi nuo kaikki muodot. Olimme eroperheen lapsia, jossa vanhemmillamme oli monenlaisia ongelmia. Usein nähtiin vain äitimme alkoholiongelmaisuus ja siitä aiheutuvat haavat ja hylkääminen, josta me lapset jouduimme osamme saamaan. Näiden syiden vuo

IKÄvää syrjintää

Kuva
 Elämme aikaa, jossa monet joutuvat laittamaan yrityksensä luukulle lapun ja useat työntekijät saavat potkut persuksiinsa. Näin kävi minullekin. Työt loppu ja käteen jäi vain rupinen känsä. Toimeliaana naisena marssin työmarkkinoille ja aloitin urakan. Tiesin jo vuoden takaa, että työnhaku olisi verta ja hikeä vaativa homma. Olin jo saanut esimakua siitä, että vuosikymmenien monipuolinen työkokemukseni olisi kuin pala vessapaperia, jonka voi vetää samantein alas paskan mukana. Mutta koska en ole luovuttaja tyyppiä, niin aloitin kovalla tohinalla töiden hakemisen.  Ostin verkosta CV- ja työhakemuspohjat ja tein netin ohjeiden mukaan houkuttelevat hakemukset. Kulutin näiden hakemusten tekemiseen monta päivää ja olin kysynyt useiden ihmisten mielipiteitä hakemusteni tyylistä. Jokainen heistä totesi, että hakemukseni olivat tyylikkäät, selkeät ja hyvin erottuvat. Ensimmäisten viikkojen aikana tein 20 työhakemusta hyvin erilaisiin työtehtäviin. Ajattelin, ettei minulla ole varaa valikoida,

Sika

Kuva
Tällä kertaa jouluinen tarinani ei ehkä olekaan niin kovin tunnelmallinen ja herkkä, vaan hiukan karu ja hurja mutta se on tarina, joka muistoihini on syöpynyt ja joka kerta kun kuulen Juicen joulubiisin, Sika, tämä muisto hiipii mieleeni.  Vietimme lapsuudessani jouluja kahden kodin välillä ja tällä kertaa olin äidin tykönä odottelemassa joulua. Oli aatonaatto ja koristelimme kuusta, joka oli jostain metsästä taas hankittu. Isäpuoleni oli lähtenyt kinkunhaku reissulle ja mietimme minkä kokoisen kinkun hän tällä kertaa mahtaa kotiin tuoda. Hänet kun tunnettiin kovana kinkun ystävänä, joten kinkkujen koot olivat yleensä sieltä isoimmasta päästä. Kinkun hakureissu oli kestänyt jo aika tovin ja alkoi olla jo iltamyöhä. Äitikin jo hermoili, kun ei miestä näkynyt ja pelkäsi, että tämä oli jäänyt baariin kinkun kanssa. Äiti oli jo muutaman oluen nauttinut odotellessaan ja tiesin, että isäpuolikin oli jo lähtiessään ollut pikku tuiterissa, joten tilanne ei varmasti ainakaan olisi sieltä selv